Voitto ei ole muka tärkeintä

Huhhuh.. Tänään lähdin aamulla kahdeksan junalla kohti keskustaa ja PES SM-karsintoja. Aamuväsyneenä tallustelen keskustassa yksikseni kohti citykäytävää ja Tilt kauppaa. Pääsen vihdoinkin sisään pois kylmästä ulkoilmasta ja ilmottaudun tiskille. Siinä venailen hetken kaupan hyllyjen antimia tutkaillen, jonka jälkeen päätän lähteä käppäilemään Anttilaa kohti ja kurkkaamaan, jos vaikka löytyisi halpoja dvd:itä. No, eipä löytynyt mitään ihmeellistä. Soitan kaverilleni, että onko hän tulossa ja sovittiin, että menen jo venailemaan Tiltin kaupalle, jonne kaverini sitten jossain vaiheessa saapuu.

Itse pelit saatiin aloitettua vasta joskus 10.40, ja minä pääsin pelaamaan vasta kahdentoista aikoihin, joten siinä oli pientä luppoaikaa, mutta kaupasta ei kuitenkaan kauhean pitkälle viitsinyt lähteä, kun ei tiennyt ennakkoon milloin pääsee pelaamaan. Lopulta nimeni kuulutettiin ja pääsin pelaamaan noin minun ikäistäni kundia vastaan. Ottelu oli perhanan tiukka, mutta hävisin kuitenkin 3-1. Ensimmäisen maalin vastustaja teki pilkusta, sitten tasotin 1-1 Zidanella, ja toisessa erässä hän pääsi tekemään aivan lopussa kaksi maalia ihan peräkkäin. Huono tsägä, ei voi mitään. Itse pelasin siis Ranskalla ja vastustajani Englannilla.

Paikalla oli porukkaa julmattomasti ja suurin osa noin 20-30 vuotiaita. Nakertaa tietenkin, kun häviää heti ensimmäisen ottelun ja on tullut paikalle pelkästään kyseisen tapahtuman vuoksi. Olihan tuo ihan jees kokemus ja kiva päästä skabailemaan isossa porukassa jossain pelissä. Ehkä olisi vain pitänyt treenata enemmän sitä pessiä..

Ensi kerralla sitten.