Amish Paradise

Katsokaa ja nauttikaa. Weird Al Yankovic on kuningas.

Tylsä sunnuntai

Tänään on ollut yllättävän tylsä päivä.. Koko päivä on mennyt tietokoneella istumiseen ja netissä surffaamiseen. Photoshopillakin koitin kaikennäköistä väsätä, mutta eihän tämmöisenä sunnuntai-päivänä inspiraatiota ole lähimaillakaan. Ja se lumikin vielä puuttuu täältä. Jos sitä ei parin päivän sisällä ole tullut tänne, lupaan kirjoittaa vaikka rakkausrunon blogimerkinnän muodossa. Eli jos tiistaina ei vielä ole lunta Siuntiossa, saatte lukea minun kirjoittamani rakkausrunon - jonka siis kirjoitan tiistaina, jos lunta ei ole tullut. Khih, menipä monimutkaiseksi.

Taidan mennä pikkuhiljaa petiä kohti, haukotuksia tulee sen verran kovaa tahtia.

Muistakaa minun lupaukseni, ettei sit vaa meikäläiseltä itseltä unohdu se!

Cheers!

Voitto ei ole muka tärkeintä

Huhhuh.. Tänään lähdin aamulla kahdeksan junalla kohti keskustaa ja PES SM-karsintoja. Aamuväsyneenä tallustelen keskustassa yksikseni kohti citykäytävää ja Tilt kauppaa. Pääsen vihdoinkin sisään pois kylmästä ulkoilmasta ja ilmottaudun tiskille. Siinä venailen hetken kaupan hyllyjen antimia tutkaillen, jonka jälkeen päätän lähteä käppäilemään Anttilaa kohti ja kurkkaamaan, jos vaikka löytyisi halpoja dvd:itä. No, eipä löytynyt mitään ihmeellistä. Soitan kaverilleni, että onko hän tulossa ja sovittiin, että menen jo venailemaan Tiltin kaupalle, jonne kaverini sitten jossain vaiheessa saapuu.

Itse pelit saatiin aloitettua vasta joskus 10.40, ja minä pääsin pelaamaan vasta kahdentoista aikoihin, joten siinä oli pientä luppoaikaa, mutta kaupasta ei kuitenkaan kauhean pitkälle viitsinyt lähteä, kun ei tiennyt ennakkoon milloin pääsee pelaamaan. Lopulta nimeni kuulutettiin ja pääsin pelaamaan noin minun ikäistäni kundia vastaan. Ottelu oli perhanan tiukka, mutta hävisin kuitenkin 3-1. Ensimmäisen maalin vastustaja teki pilkusta, sitten tasotin 1-1 Zidanella, ja toisessa erässä hän pääsi tekemään aivan lopussa kaksi maalia ihan peräkkäin. Huono tsägä, ei voi mitään. Itse pelasin siis Ranskalla ja vastustajani Englannilla.

Paikalla oli porukkaa julmattomasti ja suurin osa noin 20-30 vuotiaita. Nakertaa tietenkin, kun häviää heti ensimmäisen ottelun ja on tullut paikalle pelkästään kyseisen tapahtuman vuoksi. Olihan tuo ihan jees kokemus ja kiva päästä skabailemaan isossa porukassa jossain pelissä. Ehkä olisi vain pitänyt treenata enemmän sitä pessiä..

Ensi kerralla sitten.

Likainen Sanchez

Katsoin juuri pätkittäin aivan hullun elokuvan. Nimittäin Dirty Sanchez The Movien. Tämä Nelosenkin ohjelmistoissa pyörinyt heppu vetää kavereidensa kanssa melkoista settiä, että voi ihan rehellisesti sanoa Jackassin jäävän toiseksi.

Muutamassa kohdassa jätkät vetivät sen verran sairaita juttuja, että piti melkein sulkea koko leffa. En ymmärrä Duudsoneiden, Jackasin ja Dirty Sanchezin kaltaisia heppuja, ketkä tekevät aivan älyttömiä temppuja ja juttuja. Heillä on varmasti jo tarpeeksi rahaa elättää itsensä pidemmäksikin aikaa.

Kyllä Dirty Sanchezin kaltaisia sekopäitä on välillä hauska katsella, mutta ei tuonkaltaista menoa voi viihteeksi kutsua.

Toivomuksia joulupukilta part 1

Vaikka vielä ei ole edes marraskuu, olen ruvennut rustailemaan jonkin sortin joululahjalistaa. Toiveeni ovat yleensä melko massiiviset, mutta kuka on kieltänyt toivomasta. En minä ikinä ole saanut lähes kaikkea listaltani, mutta saa sitä silti toivoa ja sitten arvailla, että mitä lahjoja siltä listalta tulee - vai tuleeko lainkaan. Siksi kannattaa olla kiltti. Tontut kurkkivat ikkunoista.

Listani näyttää kutakuinkin tältä:

• Ulkoinen kovalevy 250 GB LaCie
• Uusi kännykkä, mieluiten Nokia
• Pari PS2-peliä
• Karkkia ja rahaa

Ja nyt olis taas aika katsoa jakso My Name is Earlia!

Hyviä illanjatkoja - ja öitä!

Opettajan ehdoilla

Vihaan talvi-ajan liikuntatunteja, jolloin olemme sisällä. Vihaan varsinkin telinevoimistelukautta, jota meillä on nyt viimeiset kaksi viikkoa ollut - ja vielä pari viikkoa on jäljellä.

Telinevoimistelu on ihan hauskaa varmasti, jos sen ottaa hupina, mutta vihaan sitä, kun koulussa opettajat suorastaan pakottavat edes yrittämään jotain tiettyä liikettä, jota pelkää kuollakseen. Eihän sitä ole tietenkään pakko tehdä, jos tarpeeksi kauan panee vastaan, mutta sitten saa muun luokan haukut ja naurut päällensä.

Liikuntatunnit ovat muuten varsin mukavia, ja vaikken kovin urheilullinen olekaan, pidän mm. salibandysta, koripallosta, jalkapallosta ja kaikista muistakin pallopeleistä. Talvella pääsemme myös joskus laskemaan pulkkamäkeä, joka on vielä tässäkin iässä ihan hauskaa puuhaa.

Sain tänään saksan kokeeni. Ja petyin suuresti, kun kokeessa oli numero 7-. Ei se minusta nyt niin perseelleen mennyt, ja sain minä sentään 52 pistettä kahdeksastakymmenestä.

Olin äskön Mikolla kokeilemassa The Godfatheria PC:llä. Ei hassumpi teos. Oli hienoa huomata, miten tarkasti esimerkiksi Vito Corleone on mallinnettu. Ja peli pyöri kohtuullisen hyvin Mikon koneella, joka ei kuitenkaan mikään huippumylly ole.

Voisi mennä veivaamaan pari erää Counter-Strikeä ja sen jälkeen vaikkapa katsastaa läksyt. Loppuillasta voi ihan vaan chillata, kun kokeitakaan ei ihan lähiaikoina ole tiedossa.

Ei mutta damn! Pitää reenata ensi viikonloppuna olevaan PES5- karsintaan, johon olen osallistunut. Minun on aivan pakko voittaa se pääpalkinto. Joka on siis Xbox 360 + PES6-peli. Nam.

P.S. Katselin äskön Gigantin uutta liitettä ja löysin sieltä 250 gb ulkoisen kovalevyn 120€. Olisiko paha hinta tuon hintaiselle? Mallia en satu muistamaan, oiskohan ollut Hitachi.. Eh, etsikää se sieltä liitteestä itse.

My Name is Earl

Latasin tuossa muutama viikko sitten Suomessa "Kovan onnen kundi" nimellä tunnetun ohjelman ensimmäisen tuotantokauden. En ollut ehtinyt katsella jakson jaksoa, mutta tänään päätin uhrata noin puolisen tuntia katsoakseni ja arvioidakseni ensimmäisen jakson. Ja niinhän siinä kävi, että ihastuin totaalisesti sarjaan.



My Name is Earl kertoo hemmosta, jonka elämä on suoraan sanottuna päin sitä itseään. Hän saa erään tv-visailun avulla päähänsä listata kaikki pahat asiat, joita hän on elämänsä aikana tehnyt, ja yksitellen rupeaa sitten korjaamaan nämä tyhmät aikaansaannokset. Homma on kova, koska listasta tuli melkoisen pituinen ja pahojen tekojen muuttaminen hyviksi ei välttämättä ole helppoa, mutta Earlilla on onneksi mukanaan Randy, joka on perinteinen jenkki - mies jolle olut maistuu.

Olen päättänyt katsoa kaksi jaksoa viikossa ja kakkosjakson aion katsoa luultavasti joku päivä ensi viikolla.

Niin ja kun kerran aihe on tässä merkinnässä tv-sarjat, niin mainitaanpa tähän väliin että olen aivan totaalisen koukussa Prison Breakkiin eli Pakoon. Sitä en kuitenkaan halua ladata, koska noin jännittävä sarja on mielenkiintoisempaa katsastaa tv:stä - vaikka se tuleekin ärsyttävästi vain kerran viikossa. Ylihuomenna taas kello 21-22 on minun viikon kohokohtani.

Kommentoikaa muutkin My Name is Earlin ja Paon katsojat.

Nyt on aika haukata iltapalaa, tsau!

Elämä ilman blogia on suolesta

Muutama päivä sitten otti aivoon, kun en ole päässyt pitkään aikaan rustailemaan blogiini. Syynä tähän on ollut Ammuun-palvelimelle tunkeutunut hakkeri, joka muutti kaikkien palvelimellani olevien index-tiedostojen sisällön "by Thehacker, Turkish Hacker" tekstiksi.

Olen yrittänyt tavoitella Ammuun henkilöstöä, mutta eipä ole paljon mitään kuulunut. Olen joutunut odottamaan liian kauan, koska hakkerihyökkäys tapahtui jo Syyskuun 21. päivä. Eli ollaan tässä kuukauden päivät jouduttu odottelemaan. Ei tälläinen peli vetele. Ei missään nimessä!

Tämän takia päätin luoda vanhalle Blogger- tunnukselleni tänne uuden blogin. Unohtakaa siis Pelivoimalan palvelimella sijaitseva Vaihde ja lukekaa tästedes tätä.

Tämä sit toimi kai semmoisena "Hello world!" merkintänä, ihan miten sen kukin ottaa. Vinski bloggaa nykyään Bloggerissa ja asia on sillä pihvi.

Toivotaan että skarppaisin itseni, ja saisin kirjoitettua täällä jotain muutakin kuin pelkkää scheisseä.

Und nun, goten nacht! *

* Opiskelen nykyään Saksaa ja kyseistä kieltä saattaa näkyä useaan otteeseen merkinnöissäni. Ihan tiedoks vaa.